Matti kukkarossa

Tulipa käytyä eilen alennusmyynneissä. Kaikki kaupat pursuvat ihmisistä, mutta jotenkin kumman kautta en joutunu jonottamaan kertaakaan sovittamaan vaatteitani :D. Oli kyllä kieltämättä aika hyvä säkä sen suhteen. Veromodassa ollessani melki jopa vaatteetkin revittiin käsistä niitä katsellessa, jonoissa etuiltiin, mutta mitäpä muutakaan suomalaisilta voi odottaa. Ihmeen kaupalla sain kuitenkin löydettyä itselleni vaatteita, joista ykskään ei ollut normaalihintanen! :) Taisipa mulle yks leffaki tarttua mukaa.



Paidan (19e) ja farkut (39e) löysin molemmat Big Point :sta.

Huvittaa vähän ku pompotin äitiä koko ajan vaihtamaan housuja, "Ei mee nappi kii.. tuo sitä koko ja sitä. jne". Mua ei itseasiassa huvittanu tuo vaan se kun äiti kertoi, että siinä oli jonottamassa pari poikaa sovituskopeille ja ne oli kuulemma tuskaillu, että "Miten jollaki voi kestää nuon kauan sovittaa vaatteita" :D ..kyseisen paidan napit olivat vain niin jumissa ja tuumailin siinä kahden vaiheilla että otanko mustavalkoisen vai tuon ja lopulta päädyin tuohon. Tai ehkä tuo nappien syyttely on vain selitystä :D Siinä oli pelissä vain kauhee valinnanvaikeutta. "Otanko vai enkö ota? Otan tai no jos en kumminkaa otakkaa, vai ottaasinko sittekki?". Ei kannata lähtee mun kans ostoksille. :D Oon vaikee tapaus.



Colleget löysin Intersportista parilla kympillä ja tuon kivan yksinkertaisen kerman värisen hupparin Veromodasta 15 eurolla :)



Katellessani cittarista mitä leffoja oli alennukses, niin törmäsin sattumalta tähän American Pie :n uusimpaan leffaan ja tuli fiilis, että ny on kyllä pakko ostaa vaikkei ookkaa alennukses. Hintaa oli 14,95 ja keksin sitte soittaa pikkusiskolle, jotta voisko se ostaa sen mun kans puoliks ja se onneks lupautuki.



Ja nyt sitte ei ookkaa enää oikeen rahaa. :-) Ens kuun synttäreitä odotellessa..

© Ellu