Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös,
pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa vaan poika - ja tyttöbakteereita. Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä. Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään, mutta eivät koskeneet toisiaan. Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä.
Mutta totuus on että kun sanomme tämä kestää,
sen voi korvata lauseella mikään ei ole ikuista.
niin kaunis teksti :) ja älyttömän ihana kuva. pistää miettimään omia suhteitani muihin ihmisiin.
VastaaPoistaNiin on! :) Sattumalta löysin kaverin blogista kalleriassa.. Kuvaa en oo ottanut, mutta on kyllä tosi ihana kuva ja tekstikin herättää monenlaisia tunteita ja pitää mietityttämään paljon.
VastaaPoista