Losers live in the past. Winners learn from the past and enjoy working in the present toward the future.

Nyt vihdoin päästään kouluasiaan! Pointsit sille joka jaksaa lukea loppuun saakka :D

 Lopuksi saatte kyllä kertoa myös omista unelmistanne! :)

Jos nyt vaikka aluksi kertoisin miksi ylipäätänsä päädyin tälle alalle

Yhteishakuhan meillä tapahtui 2009 :n keväällä eikä mulla ollut vielä ysi luokan alussa hajuakaan mihin haluaisin jatkaa peruskoulun jälkeen. Yläasteelle päästyäni halusin vielä lukioon, mutta ysi luokan alussa oli aatokset ihan toiset, olin päättänyt etten ainakaan lukioon menisi, koska lukeminen ei oo koskaan ollut oikein se mun juttu. Yhteishaku lähestyi lähestymistään ja pään olisi pitänyt olla jo aika selvillä vesillä, niinkuin se taisi loppu peleissä ollakkin. Koko vuosi käytiin opossa läpi erilaisia ammatteja ja mikään ei oikein tuntunut silloin omalta. En tarkalleen ottaen edes muista missä vaiheessa tiedostin itselleni sen, että "tuonne mä haluan jatkaa". 2009 :n vuoden alussa se taisi kolahtaa päähän, että lasten ja nuorten kanssa haluan/haluaisin olla tekemissä ja siitä se ajatus sitten lähti. Pistin ekaksi hakuvaihtoehdoksi Vaasan hoiva-alan ja toiseksi Kauhajoen hoivan tai kauppiksen. Sain kutsun Vaasan soveltavuuskokeeseen ja omasta mielestäni siellä meni ihan hyvin. Soveltavuuskokeeseen sisältyi aineenkirjoitus, matikan koe ja haastattelu. Aineen aiheena taisi olla "Mitä lähihoitaja tekee?" jos oikein muistan. Suurella jännityksellä odotettiin tuloksia parin ystäväni kanssa, että päästäänkö kouluun sisälle. Vähän ennen juhannusta kolahti kirjekuori postilaatikkoon ja selvisi pääsyni Vaasan hoiva-alalle! Voi sitä riemun päivää silloin :)

2009 Syksy - Uusi koulu

Muistan vieläkin sen päivän kuin eilisen kun astuttiin kouluun sisälle, keräännyttiin omiin ryhmiin kaikki lähihoitajat, kosmetologit jne. Käveltiin portaat ylös auditorioon jossa tehtiin nimenhuuto siitä mihin luokkaan pääsee kukakin. Sormet hikisinä odotin omaa nimeäni, että pääsisinkö ystävieni kanssa samalla luokalle, no kuten voitte arvata en sitten tietenkään päässyt. Sieltä meidät ohjattiin omien kotiluokkiemme eteen odottamaan omaa luokanvalvojaamme. Siinä tuijoteltiin kaikki toisiamme, että "kukako näistä nyt sitten tulee mun luokalle" kun toistemme nimiähän me ei vielä muistettu/tiedetty ja meitä oli siinä kaksi lähihoitajaryhmää vierekkäin. Päästiin sitten lopulta luokkaan ja kaikki oli vielä niin jännittyneen hiljaisia ja mulla ainakin oli ihan erilaiset mielikuvat niistä ihmisistä verrattuna nykyhetkeen. Maristakaan en olisi ikinä kuvitellut tulevan mun parasystävä :) ..ajattelin silloin sen pitävän mua jonain pikkupenskana ja että sillä on kova kuori ympärillään. Parin koulupäivän jälkeen meinasin vielä jopa vaihtaa luokkaakin, mutta onneksi en tehnyt sitä virhettä silloin. :) Mistä kaikesta hauskasta ja ikimuistoisesta olisinkaan jäänyt paitsi..

Tuo eka syksy meni aikalailla leikkies ja toisiimme tutustues, ettei mitenkään vaikeaa ollut. Heti parin kolmen jakson jälkeen meillä oli työharjoittelu päiväkodissa, josta suoriuduinkin kiitettävällä arvosanalla. Sen puolen vuoden aikana meiltä taisikin jo pari poikaa tippua luokalta. Huumoria meidän luokalta onneksi löytyi, niin jaksettiin painaa koko "kevyt" syksy. :)

Kevät 2010 muuttuikin sitten asteen vaikeammaksi, meillä alkoi hoidon- ja huolenpidon jakso. Taidettiin saada myös luokallemme uusia oppilaita (kaksoistutkinnon keskeyttäneitä). Muistaakseni en kokenut tuota kevättä kyllä mitenkään erityisen raskaaksi. Harmitti vain suunnattomasti, että meidän työharjoittelu oli siirtynyt syksylle eikä päästy heti sen keväällä päähän umpatun tiedon kans menemään kentälle. Sillä kesäksihän tunnetusti nollataan pää kaikilta koulujutuilta. =D

Syksy 2010 koitti. Kesä tuntui lipuneen ihan liian nopeasti ohi, mutta oli taas yhtä ihana nähdä luokkakavereita. Paljon paremmin tultiin juttuunkin kuin ennen. Juttukin alkoi luistaa vanhaan tapaan, vaikka olihan meininki silti ihan eri kuin ykkösellä. Meiltä oli niin moni tippunut joukostakin. :| Heti ekan jaksoon jälkeen meillä oli se hoidon- ja huolenpidon työharjoittelu ja mähän olin terveyskeskuksen vuodeosastolla sen kuusi viikkoa ja sieltäkin kivasti suoriuduin kiitettävällä arvosanalla. Ei siis mikään vaikea homma saada kiitettävää jos vain jaksaa panostaa työhönsä. :)

Nykyhetki

Opiskelen jo toista vuotta Vaasan ammattiopistossa lähihoitajaksi, eli tarkoitus olisi valmistua ens vuoden keväänä. Rästeissä mulla ei oo kuin onneksi Matikka 2, en päässyt syksyllä suorittamaan tätä koetta lainkaan sille merkittynä pvänä, joten mitään hylsyä ei tuosta oo tullu. ;) Tuo matikka pitäisi nyt tässä kevään aikana saada suoritettua pois alta, että pääsen koulutusohjelmiin. Kaikkiahan koulutusohjelmia ei tule, vain ne perustetaan mihin ollaan saatu yhdeksän ihmistä. Meitä on kaksi normia lähihoitaja luokkaa ja sitten yksi kaksoistutkinto ryhmä + ylioppilaspohjaiset, jotka suuntautuvat ensi syksyksi.

Pari viikkoa sitten oli esittelypäivä jokaisesta koulutusohjelmasta, joita on esim. asiakaspalvelu ja tietohallinta, ensihoito, kuntoutus, lapset ja nuoret, mielenterveys- ja päihdetyö, sairaanhoito ja huolenpito, suu- ja hammashoito, vammaistyö ja vanhustyö. Olin kyllä jo aika varma siitä mihin haluan suuntautua ja se pysyi esittelyiden jälkeenkin. Eli papereihin pistin ensimmäiseiksi vaihtoehdoksi Mielenterveys- ja päihdetyö ja toiseksi pistin Kuntoutus, koska joku oli pakko laittaa. Tuo mielenterveys ja päihteet on ollut mulle muistaakseni itsestäänselvyys jo viime vuoden kesästä asti. Jos mä en sinne pääse, niin yritän kyllä hakea sitten Seinäjoelle, mutta mulla on kyllä aika hyvät arvosanat papereis ettei oo varmaan siitä toivon mukaan pelkoa. Meillä on vielä tulossa tuohon valitsemaani kuntoutusohjelmaan liittyn haastattelu, jossa katotaan kenenkä pää tulee kestämään ja kenenkä ei. Mun mielestä tosi hyvä juttu, koska jos tommoseen lähtee mukaan niin silloin pitää kyllä olla jokaisella vähintään oma pää selvänä!

Syitä miksi halusin juuri tuohon kuntoutusohjelmaan ovat:

• rakastan kuunnella ihmisiä ja auttaa heitä mahdollisuuksien mukaan
• oon erittäin kiinnostunut ihmisten mielenterveydestä (miksi/mistä johtuen/miten kauan/missä vaiheessa ihmiset ovat sellaisia mitä ovat/muuttuvat joksikin)
• koska mä haluaisin että mahdollisimman monella olisi hyvä olla täälä
• sekä saisin tuntea jonain päivänä sen tunteen, että olisin saanut vaikka jonkun ihmisen pelastettua itsemurhalta, pelkillä puheilla/teoilla ja läsnäololla
• saisin tuoda omaa itseäni luovasti esille työssäni
• haluaisin päästä työskentelemään esim. Huutoniemen psykiatriseen yksikköön
• mikään muu koulutusohjelma ei herättänyt mussa samanlaisia tunteita ku tää :)

 En oo päivääkään katunut, että oon valinnut tämän alan! Selvä kutsumusammatti.

"Mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelman suorittanut osaa kohdata eri ikäisiä mielenterveysongelmaisia sekä yksilöllisesti ja kuntouttavaa työotetta käyttäen suunnitella, toteuttaa ja arvioida mielenterveysasiakkaan tai -potilaan hoitoa. Hän osaa toteuttaa hoitoa ja kuntoutusta myös moniammatillisen työryhmän jäsenenä. Lisäksi hänellä on osaaminen vastaavilla alueilla päihdeongelmaisen hoidossa. Alan työpaikkoja on psykiatrisissa sairaaloissa, vanhustenhoitolaitoksissa, päiväosastoilla, päivätoimintakeskuksissa, kuntouttamiskodeissa, tehostetussa perhetyössä ja tuetussa asumisessa sekä päihdetyön kuntoutuslaitoksessa ja asumispalveluyksikössä."

Tuleva työharjoittelu

Huomenna mulla alkaa Kuntoutuksen tukemis työharjoittelu terveyskeskuksen fysioteraputilla. Odotan tuota harjoittelua innolla, päivät mulla on pääosin 08.30-15.30 ja joskus 08.00-15.00 eli seitsemän tuntisia päiviä. Tuo mun ohjaajakin on tosi mukava. Se vain tapaa olla suuna päänä joka paikassa, että katotaan kuinka mä pysyn tahdissa mukana. :D Pikkasen mua kyllä kammostuttaa ku sain koulusta ohjaajaksi yhden opettajan, joka on juurikin fysioterapeutti eikä se olisi halunnut mun menevän tuonne mihin nyt meen, koska on liian haastava paikka ja mitä kaikkea se sillon luetteli. Muut opettajat onneksi tuki mun ajatusta. Viime keskiviikkona meillä pidettiin koulussa työssäoppimisinfo, jossa sitten selvisi että juuri se opettaja, joka ei mua sinne halunnut oli valinnut mut ohjattavakseen. Kyllä siinä kohtaa ois naama menny valkooseksi jokaasella kun kuulet oman nimes sanottavan ääneen "Sua ohjaa Marjut". Olin siinä paikallani että voi eieieiei! Kysyinkin siltä ihan suoraan, että "Miksi sä valittit mut kun et ees halunnu että mä meen fysioterapeutille?". Se naurahti aluksi hieman ja sanoi että "Mä tykkäsin siitä että sä otit sen riskin silti ottaa sen" ja olin että "Joo mä tykkään haasteista". Se hetken päästä kysyi, että haluanko luopua siitä kun siltä vähennettiin oppilaita. Sanoin etten tietenkään, että katotaan mitä tästä nyt sitten tulee, jäiks! Takuulla tulee olemaan kivikkoinen tie kiitettävän arvosanan saantiin ainaki nyt. Sillä ei taida olla tällä hetkellä kuin kolme tai neljä oppilasta ohjattavana eli se oikein tahalleen valitti mut. =D Kamalasti paineita nyt olkapäillä!

Tulevaisuus

Mä rakastan haaveilla tulevaisuudesta ja oon jo sillä mielin, että jos ei heti nappaa niin sitten yritetään niin kauan että nappaa. :) Äiti ei oo kasvattanut mua luovuttujaksi vaan selviytyjäksi

Jo pitempään tätä lukeneet tietysti tietävät jo unelmien ammattini ja taitaa se tuolla esittelyssä blogin yläkulmassakin lukea, eli psykologihan se. Siinä ammatissa mä kokisin saavani tuoda eniten itseäni esille monella tasolla esim. jokaisessa hoitosuhteen prosessien vaiheissa. Rakastaisin etenkin valaa nuoriin toivoa ja valoa, ettei se elämä esimerkiksi kaadu siihen jätetyksi tulemiseen, vaan elämä jatkuu ja meri on kyllä täynnä kaloja! Mutta siis yleensä ottaen valaa toivoa ihmisen jokaisessa vastoinkäymisessä mitä eteen nyt sattuukaan tulemaan ja auttaa selviytymään niistä. Mä nimittäin haluan herätä tulevaisuudessa sellaiseen työhön, jota mä oikeasti rakastan tehdä eikä se oo mitään pakkopullaa ja pelkkää suorittamista. Haluan tehdä itseni jollekkin tärkeäksi ja saada tuloksia, olla ylpeä itsestä ja esim. vaikean sairautensa selättäneestä asiakkaasta.

Matka tulee olemaan vielä pitkä. Tyhmänä en tajunnut mennä ensiksi lukioon, vaan nyt mun täytyy mennä ensiksi lukemaan psykologiaa esim. avoimeen yliopistoon. Tai eihän mun mikään pakko ole, mutta sitä paremmat mahdollisuut mulla on päästä kouluun sisälle. 

Elikkä mun tämän hetkiset ajatukset ovat:

• suorittaa tämä tutkinto loppuun vuoden 2012 keväänä
• hakea sinne Tampereen yliopistoon lukemaan Psykologiksi (vaikka mulla on todella pienet mahdollisuudet päästä sisälle, mutta näkisin ainakin minkälainen se pääsykoe on ja näin)
• muuttaa kotoa pois johonkin siinä 2012 kesän aikana ja mennä sinne avoimeen yliopistoon tai johonkin muualle lukemaan sitä psykologiaa tässä Etelä-Pohjanmaalla
• tehdä töitä koulun ohella
• yrittää sitten uudestaan sinne Tampereen yliopistoon niin kauan että pääsen :)

Mutta saa nähdä mihin tämä elämä vie, mä pidän ainakin kaikki ovet avoimina ja pään kylmänä. :) Kukaan ei tuu mun unelmia musertamaan! Täytyy vain jaksaa uskoa ja pitää toivoa yllä. Mikään täällä maailmassa ei oo täysin mahdotonta! :)

"The best thing about the future

is that it comes only one day at a time."

 

Pitäkää ihmiset unelmistanne kiinni!
Everything is possible if you just believe in yourself.