Tiistaina hyppäsin kahden bussiin ja suuntasin kotikonnuille. Olin ekaa kertaa kotona yötä poismuuton jälkeen, tuntui vähän hassulta. Jokanen vuoron perään kyselee, että miltä nyt tuntuu tulla tänne vain aina kyläilemään. En oikein tiedä, en oo osannu vastata siihen kysymykseen oikein vielä. Kodilta se tuntuu ja paikalta jonne on aina tervetullu. Lähinnä joskus mietin, että olisin täällä Vaasassa vain pitkällä lomalla.. :D En aina osaa ajatella, että tää on tosiaan nyt mun koti. Oikestaan mulla on kaksi kotia, joita ei erota kun vain n. 55km etäisyys. No illalla kotona oli ohjelmassa mummin 71-vuotis synttärit ja sain suostuteltua pienellä rahakorvauksella nuorimman pikkusiskoni kuvailemaan yhdelle pellolle mikä oli täynnä auringonkukkia. Niistä kuvista toiste lisää. Oli ihana viettää yhdessä aikaa perheen ja isovanhempien kesken. Odotan jo kovasti kunnon sienestys aikaa, meillä on ollut aina syksyisin tapana pienestä pitäen käydä sienimetsällä mummin ja paapan kanssa. Kerätään lähinnä karvarouskuja kangassieniä vain. Olis kiva kuulla mietteitä ja kokemuksia, jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muita suoraan kotoa poikaystävän kanssa yhteenmuuttaneita? :) Näillä hetkillä ollaan lähdössä Santun kans Tampereelle Scandic hotelliin yhdeksi yöksi, kivaakivaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti