Lähtemättömät jäljet

Paloin halusta kirjoittaa ihanista ystävistäni, jotka on jättäneet lähtemättömät jäljet mun sydämeen. Toisia näen useammin ja toisia harvemmin. Silti tykkään heistä jokaisesta toosi paljon. Jos tunnistat ittesi kuvasta, niin voin kertoa että pyörit mun mielessä useammin kuin arvaatkaan. Kaikkea ei aina tuu vain hoksattua sanoa ääneen niin usein kuin pitäisi. Jos joku on pyllystä, niin nää välimatkat. Tän hetken uusin ystävyys on kehkeytynyt Juuson kans. Siinä vasta onkin tosi mukava ja helposti lähestyttävä tyyppi. Vanhimpia ystäviä taitavat olla Kimi ja Jenni.H kerhoajoista. Ilman ensimmäistä parisuhdettani en välttämättä koskaan olisi tutustunut esim. Jekkaan tai ilman tätä edellistä en välttämättä olisi koskaan muuttanut Vaasaan ja päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin. Elämä ottaa ja antaa. :) Joten en oikeastaan kadu tekemiäni valintoja, koska nää ihmiset ei ois välttämättä mun elämässä muuten. Mulle ystävyys merkitsee turvaa, läheisyyttä, luottamusta, jakamista ja aitoa välittämistä. Sitä että toinen hyväksyy mut tälläsenä ku mä oon ja silti haluaa olla mun ystävä. Pidän myös tärkeenä, että vaikka ei pitkiin aikoihin nähtäis niin se ei silti muuta mitään. Mulle ystävä on aina ystävä. Eli te joita en oo nyt hetkeen nähnyt, niin muistakaa että ootte silti rakkaita enkä vaihtais teitä mun elämästä pois. :) Kaikki niin erilaisia, mutta silti niin ihania. Teidän seurassa oon omimmillani.