Elämässä ei ole tärkeintä, millaista se on vaan se, miten sen ottaa

Oltiin tänään Bean ja sen kaverin Jenni-Sofian kans kattomassa rugbyä Vaskiluodon kentällä. En oo ollut aikaisemmin kyseistä lajia katsomassa ja pidin kyllä kovasti. Huomattavasti viihdyttävämpää kuin esim. futis. :D Pauliinaankin törmäsin siellä ja oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Niin mukava tyttö. :) Voittokin tuli kotiin. Ennen lähtöä kävin parvekkeella ja päätin pukea shortsit jalkaan enkä kyllä katunut päätöstä. Ulkona oli niin lämmin. Säästä ei uskoisi, että olisi jo syyskuu.. Oon tässä tosi paljon stressannut mun tän hetkistä työtilannetta.Vaasan kaupungilla on nimittäin säästöt meneillään, joten meidän ulkopuolisten sijaisten työt on vähän kortilla loppuvuoden. Kävin eilen sitten rekryssä ja asiat onneksi selkeni, sain loppukuuksikin töitä. :)

Hoitsut mökkeilee

Oltiin tossa noin päivää vaille viikko sitten luokan ja tutoreitten kesken Kalliojärvellä mökkeilemässä tosi kivassa paikassa. Nukkumatilaakin riitti kaikille ja kenenkään ei tällä kertaa tarvinnu nukkua lattialla. :D Oli mukava nähdä kaikkia oikein kunnolla kesän jälkeen. Harmi ettei kaikki vain päässeet paikalle. Vaihdettiin kuulumisia, saunottiin/uitiin, grillailtiin ja pelattiin jotain juomapeliä kännykällä. Yllättävän aikasin päästiin paikasta lähtemäänkin, nimittäin oltiin jo klo 12 Vaasassa. Näitä kiitos lisää. :)

Vain hiiret tyytyvät murusiin

Bussista istuessani silmäni iskeytyi ohi lipuvaan peltoon, joka oli täynnä auringonkukkia ja siitä sainkin ajatuksen. Pienen suostuttelun jälkeen Ella onneksi lupasi lähteä mukaani. Näistä kuvista syntyikin puolivahingossa idea uuteen banneriin, johon oonkin kyllä yllättävän tyytyväinen. On mulla vain ihana pikkusisko ja jonain päivänä vielä tosi kaunis sellainen. Meidän on aina puhuttu muistuttavan eniten toisiamme, ulkoisesti että sisäisesti. Tosin Ellan ikäsenä mulla on ollut polkkatukka, hui..

Maailma tarvitsee niitä, jotka sytyttävät kynttilän. Vähemmän niitä, jotka kiroavat pimeyttä

Tiistaina hyppäsin kahden bussiin ja suuntasin kotikonnuille. Olin ekaa kertaa kotona yötä poismuuton jälkeen, tuntui vähän hassulta. Jokanen vuoron perään kyselee, että miltä nyt tuntuu tulla tänne vain aina kyläilemään. En oikein tiedä, en oo osannu vastata siihen kysymykseen oikein vielä. Kodilta se tuntuu ja paikalta jonne on aina tervetullu. Lähinnä joskus mietin, että olisin täällä Vaasassa vain pitkällä lomalla.. :D En aina osaa ajatella, että tää on tosiaan nyt mun koti. Oikestaan mulla on kaksi kotia, joita ei erota kun vain n. 55km etäisyys. No illalla kotona oli ohjelmassa mummin 71-vuotis synttärit ja sain suostuteltua pienellä rahakorvauksella nuorimman pikkusiskoni kuvailemaan yhdelle pellolle mikä oli täynnä auringonkukkia. Niistä kuvista toiste lisää. Oli ihana viettää yhdessä aikaa perheen ja isovanhempien kesken. Odotan jo kovasti kunnon sienestys aikaa, meillä on ollut aina syksyisin tapana pienestä pitäen käydä sienimetsällä mummin ja paapan kanssa. Kerätään lähinnä karvarouskuja kangassieniä vain. Olis kiva kuulla mietteitä ja kokemuksia, jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muita suoraan kotoa poikaystävän kanssa yhteenmuuttaneita? :) Näillä hetkillä ollaan lähdössä Santun kans Tampereelle Scandic hotelliin yhdeksi yöksi, kivaakivaa. :)

Lähihoitajien ja tulevien sairaanhoitajien/terkkarien kokoontumisajot

Miten voi olla sama viini noin eri väristä? Päiväys ei oo mennyt kummastakaan.

Oon saanut mun kesätyöpaikasta niin huippuja uusia ystäviä etten voisi olla onnellisempi näistä. Varmasti tullaan pitämään vielä yhteyttä ja opiskelijabileissä törmäilemään syksyn mittaan. Sovittiin jo heinäkuulla likkojen kesken, että lähdetään sitten yhdessä töitten loputtua porukalla juhlistamaan mahtavaa kesää. Yksi harmillisesti sairastui samana päivänä ja toinen ei päässyt tulemaan, mutta saatiinpa onneksi silti melkein koko porukka koolle. Tiistai oli ainut päivä joka sopi meille kaikille ja alottelut hoidettiin Elisalla. Pöytä oli koreena erinäistä herkuista mm. omenapiirakkaa, kinkkupiirakkaa ja pitsapaloja. Myöhemmin siirryttiin Ollikseen jatkamaan iltaa ja oli kyllä onnistunut ilta kaikin puolin. Seuraavaa jo tässä haaveillessa. :) Ihania naisia!

Eivät kamelit naura toistensa kyttyröille

Mulla on aina tiettyihin ihmisiin tutustuessa sellanen tunne, että "meistä tulis vielä jotain". Nyt kävi jälleen niin. Tutustuin Eveen töissä ja tuli tunne, että jos me vietettäisiin enemmän aikaa yhdessä niin meistä tulis varmasti tosi hyvät ystävät. Se on sellainen ihanan herttainen, avoin ja nauravainen. Tulee jo pelkästä sen ajattelusta hymy huulille. Sunnuntaina Eve laittoikin mulle viestiä jos tehtäisiin yhdessä jotain ja päätettiin lähtee pelaamaan frisbeegolffia Ruusupuistoon. En ollutkaan vielä ollut aikaisemmin tänä kesänä pelaamassa sitä ja oli se kyllä mukavaa pitkästä aikaa. Kierroksen jälkeen jäätiin vielä istumaan nurmelle ja vaihdettiin ajatuksia. Seuraavaa kertaa odotellessa. :) Viikon päästä ollaan ainakin meidän osaston kesätyttöjen kanssa lähdössä ulos. Kiva vaihtaa kuulumisia koko porukan kanssa vihdoinkin ihan osaston ovien ulkopuolella ilman häiriötekijöitä. Vielä tuosta tunteesta sen verran, että mulla tuli esim. koulun alkaessa tammikuussa Sallasta, Mirasta ja Verasta heti sellainen tunne, että näissä tytöissä on sitä jotain ja ihan oikeessahan mä olin. :) Myös aikoinaan muunmuassa Jekkaan tutustuessa musta tuntui kans tuolta ja nykyäänhän me ollaankin kuin sielunsiskokset. On mulla ihania ystäviä! 
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla