Vain hiiret tyytyvät murusiin

Bussista istuessani silmäni iskeytyi ohi lipuvaan peltoon, joka oli täynnä auringonkukkia ja siitä sainkin ajatuksen. Pienen suostuttelun jälkeen Ella onneksi lupasi lähteä mukaani. Näistä kuvista syntyikin puolivahingossa idea uuteen banneriin, johon oonkin kyllä yllättävän tyytyväinen. On mulla vain ihana pikkusisko ja jonain päivänä vielä tosi kaunis sellainen. Meidän on aina puhuttu muistuttavan eniten toisiamme, ulkoisesti että sisäisesti. Tosin Ellan ikäsenä mulla on ollut polkkatukka, hui..

Maailma tarvitsee niitä, jotka sytyttävät kynttilän. Vähemmän niitä, jotka kiroavat pimeyttä

Tiistaina hyppäsin kahden bussiin ja suuntasin kotikonnuille. Olin ekaa kertaa kotona yötä poismuuton jälkeen, tuntui vähän hassulta. Jokanen vuoron perään kyselee, että miltä nyt tuntuu tulla tänne vain aina kyläilemään. En oikein tiedä, en oo osannu vastata siihen kysymykseen oikein vielä. Kodilta se tuntuu ja paikalta jonne on aina tervetullu. Lähinnä joskus mietin, että olisin täällä Vaasassa vain pitkällä lomalla.. :D En aina osaa ajatella, että tää on tosiaan nyt mun koti. Oikestaan mulla on kaksi kotia, joita ei erota kun vain n. 55km etäisyys. No illalla kotona oli ohjelmassa mummin 71-vuotis synttärit ja sain suostuteltua pienellä rahakorvauksella nuorimman pikkusiskoni kuvailemaan yhdelle pellolle mikä oli täynnä auringonkukkia. Niistä kuvista toiste lisää. Oli ihana viettää yhdessä aikaa perheen ja isovanhempien kesken. Odotan jo kovasti kunnon sienestys aikaa, meillä on ollut aina syksyisin tapana pienestä pitäen käydä sienimetsällä mummin ja paapan kanssa. Kerätään lähinnä karvarouskuja kangassieniä vain. Olis kiva kuulla mietteitä ja kokemuksia, jos sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy muita suoraan kotoa poikaystävän kanssa yhteenmuuttaneita? :) Näillä hetkillä ollaan lähdössä Santun kans Tampereelle Scandic hotelliin yhdeksi yöksi, kivaakivaa. :)

Lähihoitajien ja tulevien sairaanhoitajien/terkkarien kokoontumisajot

Miten voi olla sama viini noin eri väristä? Päiväys ei oo mennyt kummastakaan.

Oon saanut mun kesätyöpaikasta niin huippuja uusia ystäviä etten voisi olla onnellisempi näistä. Varmasti tullaan pitämään vielä yhteyttä ja opiskelijabileissä törmäilemään syksyn mittaan. Sovittiin jo heinäkuulla likkojen kesken, että lähdetään sitten yhdessä töitten loputtua porukalla juhlistamaan mahtavaa kesää. Yksi harmillisesti sairastui samana päivänä ja toinen ei päässyt tulemaan, mutta saatiinpa onneksi silti melkein koko porukka koolle. Tiistai oli ainut päivä joka sopi meille kaikille ja alottelut hoidettiin Elisalla. Pöytä oli koreena erinäistä herkuista mm. omenapiirakkaa, kinkkupiirakkaa ja pitsapaloja. Myöhemmin siirryttiin Ollikseen jatkamaan iltaa ja oli kyllä onnistunut ilta kaikin puolin. Seuraavaa jo tässä haaveillessa. :) Ihania naisia!

Eivät kamelit naura toistensa kyttyröille

Mulla on aina tiettyihin ihmisiin tutustuessa sellanen tunne, että "meistä tulis vielä jotain". Nyt kävi jälleen niin. Tutustuin Eveen töissä ja tuli tunne, että jos me vietettäisiin enemmän aikaa yhdessä niin meistä tulis varmasti tosi hyvät ystävät. Se on sellainen ihanan herttainen, avoin ja nauravainen. Tulee jo pelkästä sen ajattelusta hymy huulille. Sunnuntaina Eve laittoikin mulle viestiä jos tehtäisiin yhdessä jotain ja päätettiin lähtee pelaamaan frisbeegolffia Ruusupuistoon. En ollutkaan vielä ollut aikaisemmin tänä kesänä pelaamassa sitä ja oli se kyllä mukavaa pitkästä aikaa. Kierroksen jälkeen jäätiin vielä istumaan nurmelle ja vaihdettiin ajatuksia. Seuraavaa kertaa odotellessa. :) Viikon päästä ollaan ainakin meidän osaston kesätyttöjen kanssa lähdössä ulos. Kiva vaihtaa kuulumisia koko porukan kanssa vihdoinkin ihan osaston ovien ulkopuolella ilman häiriötekijöitä. Vielä tuosta tunteesta sen verran, että mulla tuli esim. koulun alkaessa tammikuussa Sallasta, Mirasta ja Verasta heti sellainen tunne, että näissä tytöissä on sitä jotain ja ihan oikeessahan mä olin. :) Myös aikoinaan muunmuassa Jekkaan tutustuessa musta tuntui kans tuolta ja nykyäänhän me ollaankin kuin sielunsiskokset. On mulla ihania ystäviä! 
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Suurin osa ihmisistä on olemassa, mutta ei elä

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin mun rakkaitten kans ulos. Sallalla oli aamuvuoro, Miralla iltavuoro ja mulla yövuoro seuraavana päivänä. Tarkoitushan meidän oli vain nauttia auringonlaskusta ja kivasta ilmasta, mutta sitten törmättiin yhteen polttariporukkaan ja lähdettiin niitten kanssa jatkamaan iltaa. Oli kyllä ikimuistoinen ilta kaikin puolin. Tässä taas huomaa miten extempore-reissut ovat melkeinpä aina niitä parhaimpia. Mira vielä ennen lähtöä kysyi laittaako kollarit jalkaan vai mitä, mutta suosittelin laittamaan jotain muuta. Ehkä tällä kaikella oli joku tarkoituksensa. :D Aloitettiin kierros Gringosta, sieltä Barreliin ja viimeiseksi Pulloon. Hymyissä suin mietin koko reissua. Kengät ei kyllä näyttäneet enää yhtä valkoisilta seuraavana päivänä, ups.. :D Yövuorossa se kaikki kyllä sitten kostautui, mulla oli ihan järjetön väsy jo kello yhden aikaan. No hengissä ollaan + mulla on maailman parhaimmat ystävät. :) Tämän kaksikon kanssa lähdetäänkin torstaina ajamaan kohti Helsinkiä, ei voisi paremmasta seurasta haaveilla! Huippu reissu tulossa. :)

Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen

Kävin viime torstaina kaupungilla apteekissa ja Anttilas pyörähtämässä. Kävin ostamassa sieltä meille meidän ensimmäisen lautapelin. Olin jo täs jonku aikaa nimittäin miettinyt, että joku lautapeli meidän tulisi hankkia tylsiä koti-iltoja varten. Nyt ei tarvitse enää sitäkään murehtia. Otettiin heti yks erä myöhemmin illalla ja takkiin tuli.. Meillä on kotona tuo sama peli (Menolippu) ja oon tykännyt siitä tosi paljon, joten se oli helppo ja varma valinta. Eilen olin tuon näköisenä liikkeellä, käytiin Santun kans kattomas Pain & Gain leffassa. Mulla oli aika suuret odotukset sitä kohtaan, joten tulin vähän pettymään. Kyllä sille nyt kuitenkin 3,5 tähteä voi antaa. :) Flunssa yrittää mut tällä hetkellä nujertaa ja nätisti nukuin tänään ensimmäistä kertaa pommiinkin tänä vuonna. Illasta kuitenkin Eve sai mut suostuteltua ulos pelailemaan ja nyt istun tässä koneella tehden tätä. Jonkun leffan voisi vielä katsoa ennen maata menoa tai haastaa Santun revanssiin. :D

Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä

Sunnuntaina oli kesän viimeiset juhlat, Santun toisen pikkusiskon rippjuhlat. Aivan mahtava sääkin oli päivälle siunautunut. Seuraavana kesänä onkin mun pikkusiskon yo-juhlat ja ainakin kahdet häät. Odotan niin innolla noita häitä, koska edellisistä on sen verran aikaa etten muista edes niistä juurikaan mitään. Pääsee kunnolla konkreettisesti näkemään miten se koko kaava menee. :) Oon muuten aivan hullaantunut tuohon mun uuteen mekkoon. Se on aika täydellinen, vaikka itse sanonkin. Meillä Santun kans mukava väriero juhlakaluun verratessa.. :D Päivä meni suht leppoisissa merkeissä. Illasta Santtu lähti yövuoroon ja mä koin yhden ikimuistoisimmsita illoistani/öistäni tuolloin. :) Siitä toiste lisää. Nyt on onneksi yövuorot ohi ja saan nautiskella huomenna vapaastani. Enää viisi päivää töitä jäljellä huomisen jälkeen ja yhdeksän päivää Weekendiin, jipii!! Oon ollut myös aika innoissani siitä, kun oon näin ahkeraan saanut otettua kuvia ja jopa postattua niitä tänne. :)

Onnelliset ihmiset eivät laske kiitäviä minuutteja

Viime lauantaina olin alunperin halunnut lähteä Powerparkkiin, mutta Santun vastustelujen vuoksi jätettiin koko reissu väliin. Mulla sitten välähti jos lähdettäisiin käymään Raippiksessa auringonkin jo kivasti laskiessa. Herkuteltiin ja nautittiin kauniista säästä. Sieltä lähdettyämme ajeltiin ympäri Vaasaa ja käytiin yhdellä rannalla kääntymässä. Tämmösiä iltoja kelpaa muistella. :) Pitää nauttia näistä lämpimistä päivistä vielä kun voi. Ollaan varattu elokuun lopusta yksi yö Tampereen vuoden vanhasta Scandic hotellista, sitä odotellessa.. :) Kiva lähteä reissuun ihan vaan kahdestaan. Mutta nyt mä suuntaan tieni yövuoroon, adios!