tiistai 13. elokuuta 2013

Eivät kamelit naura toistensa kyttyröille

Mulla on aina tiettyihin ihmisiin tutustuessa sellanen tunne, että "meistä tulis vielä jotain". Nyt kävi jälleen niin. Tutustuin Eveen töissä ja tuli tunne, että jos me vietettäisiin enemmän aikaa yhdessä niin meistä tulis varmasti tosi hyvät ystävät. Se on sellainen ihanan herttainen, avoin ja nauravainen. Tulee jo pelkästä sen ajattelusta hymy huulille. Sunnuntaina Eve laittoikin mulle viestiä jos tehtäisiin yhdessä jotain ja päätettiin lähtee pelaamaan frisbeegolffia Ruusupuistoon. En ollutkaan vielä ollut aikaisemmin tänä kesänä pelaamassa sitä ja oli se kyllä mukavaa pitkästä aikaa. Kierroksen jälkeen jäätiin vielä istumaan nurmelle ja vaihdettiin ajatuksia. Seuraavaa kertaa odotellessa. :) Viikon päästä ollaan ainakin meidän osaston kesätyttöjen kanssa lähdössä ulos. Kiva vaihtaa kuulumisia koko porukan kanssa vihdoinkin ihan osaston ovien ulkopuolella ilman häiriötekijöitä. Vielä tuosta tunteesta sen verran, että mulla tuli esim. koulun alkaessa tammikuussa Sallasta, Mirasta ja Verasta heti sellainen tunne, että näissä tytöissä on sitä jotain ja ihan oikeessahan mä olin. :) Myös aikoinaan muunmuassa Jekkaan tutustuessa musta tuntui kans tuolta ja nykyäänhän me ollaankin kuin sielunsiskokset. On mulla ihania ystäviä
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti