torstai 14. lokakuuta 2010

I know they are retarded but they are my friends



+ paljon muita!
mitä tekisinkään ilman teitä

Lauran kans just pari päivää sitten tuumattiin miten tää aika meneekään.. Arkisinkaan ei "ehditä" pitämään mitään tyttöjeniltoja, että kokoonnuttaisiin vaikka kattoon johonkin elokuvaan. Viime vuonna niitä oli ees yks paris kuukaudes, mutta plaah. Kaikilla tuntuu niin nykyään olevan kaikkee. Toisista huomannut kuinka aika on tehnyt tepposensa, seurustelu mennyt ystävien edelle ja heitelleen vain tekosyitä miksei voida nähdä, mutta minkäs teet. Toiset ystävät taas joilla olis aikaa, niin ne asuu ihan jossain muualla, pahemmin niitäkään näe kun lomilla/viikonloppusin jos silloinkaan, mutta harvakseen. :( Surettaa. Ei saisi katella vanhoja kuvia tähän aikaan illasta ja etenkään kun on tälläset mietteet, tulee vain kauhee ikävä kaikkia, etenkin vanhoja yläasteaikoja kun oltiin vielä niin tiiviisti kaikki tekemisis, joka viikonloppu oli jotain ja koulus nähtiin päivittäin. Ei tää isoks kasvaminen ookkaan niin kivaa kuin pienenä kuvitteli. Hurjaa myös ajatella, että vajaan 4 kuukauden päästä oon täyttänyt sen maagisen 18 ikävuoden. Sitten pitää olla periaattees jo niin aikunen mukamas. Sulta ruvetaan odottamaan tietynlaista käytöstä, ihan ku se ikä siinä nyt sitten merkkais mitään, pelkkää mustetta paperilla. Edellistä aihetta kuitenkin jatkaen, mulla ei oo oikeastaan arkisin mitään tekemistä, ellei Olli oo tää, niin olis niin kiva kun joku vaikka soittaisi tai pistäisi viestiä "Voinko tulla kyläileen?", sillä ihan varmasti oon kotona ja saa tulla, mutta ei. Nykyään oon yrittäny tuoda mun tunteita mahdollisimman paljon esille ja mun välittämistä toisia kohtaan kertomalla niistä niille, tiedä sitten ottaako ne mua tosissaan, mutta toivottavasti. Mun tulevaisuuden haaveammattihan on psykologi, joten siitäkin syystä rakastan kuunnella toisten murheita ja miksei ilouutisiakin, ihan kuinka vain, kunhan voin olla jotenki vaikka kuulolla tai jotenki avuksi. Ei niin kellonkaan ajalla väliä, mulle voi soittaa vaikka viideltä aamulla jos siltä tuntuu. :) (enkä tarkoita nyt mitään pila/kännipuheluita). Oon täysin käytettävissä.

2 kommenttia:

  1. voi apua maailma on pieni:DDD mäki tunnen jessican ja katjan 8)

    VastaaPoista
  2. Aijaa :DD Tosiaan pieni maailma :P

    VastaaPoista